sunnuntai, 13. syyskuu 2026

Luontosuhteeni kehitys ja lapsuusmuistoista nykyajan lajikatoon

Luontosuhteemme murros – lapsuusmuistoista nykyajan lajikatoon
Luontosuhteeni on ollut olemassa lapsuudesta lähtien ja kehittynyt ajan saatossa. Samoin on kehittynyt tietämykseni siitä, miten ihminen sijoittuu luontoon. Me ihmiset olemme vieraantuneet ajan myötä luonnosta ja menettäneet yhteyden siihen. Emme enää toimi aistemme mukaisesti, kuten aikojen alussa, jolloin vielä vaistosimme luonnon rytmin.
Minulla on ollut lapsuudesta asti etuoikeus kasvaa maaseudulla. Aikana, jolloin elettiin pitkälti luontaistaloudessa sotien jälkeen ja 1950-luvulla, elämä maaseudulla oli melko yksinkertaista, mutta kuitenkin tasapainoista ja turvallista. Puhdas luonto oli läsnä kaikkialla. Seurasin siellä olevien eri eläinlajien elämää, ja minulle alkoi muodostua kuva luonnosta paikkana, jossa vihdyin.
Mieleeni on jäänyt yksi tapaus koulutieltä, kun olin palaamassa kotiin. Äitini ihmetteli taas, missä viivyin, ja tuli etsimään minua. Hän kuuli, miten puhuin jollekulle, ja tultuaan lähemmäs hän näki minun olevan lintujen parissa ja juttelevan niille. Koulutieni oli viiden kilometrin oikopolku halki syvän metsän.
Myöhemmin nuoruudessa ja aikuisiässä sydämeni tuli murheelliseksi, kun metsiä avohakattiin. Suuret koneet jättivät jälkensä maastoon. Koneilla ikään kuin kynnettiin metsää hakkuualueilla niin, että kivet tulivat esiin. Sinne istutettiin puuntaimia, ja kaikki elämä katosi tuolta alueelta.
Aikuisiällä olen kierrellyt ja katseltu metsiä, joita tehometsätalous raiskaa välittämättä siitä, mitä sieltä tuhotaan. Monet erilaiset elämänmuodot ja lajit pyyhkäistään pois. Lintujen, oravien ja monien muiden lajien elinalueista tulee niille kelvottomia. Lajikadosta on tullut tosiasia, ja monet lajit ovat muuttuneet erittäin uhanalaisiksi.
Olen ottanut kantaa myös susien ja karhujen kannanhoidolliseen metsästykseen ja puhunut niiden oikeudesta elää lajina – sama koskee kaikkia muitakin luonnon eläimiä. Olen myös syvästi murheellinen siitä, miten ihmiset kasvattavat sikoja ja muita eläimiä pitäen niitä epäinhimillisen ahtaissa tiloissa.
Tämän kaiken näkemäni jälkeen olen tehnyt oman ratkaisuni: olen luopunut kaikesta liharuuasta ja siirtynyt kasvis- ja hedelmäpohjaiseen ruokavalioon. Tämä on minun henkilökohtainen kantani ja teko eläinten oikeuksien puolesta.
Meidän on palattava takaisin alkulähteille ja löydettävä yhteys uudelleen luontoon, mistä me olemme lähtöisin. Meidän on herättävä suojelemaan sitä, mitä on jäljellä. Luonnossa on tulevaisuus.
 
Risto Tammi

lauantai, 12. syyskuu 2026

Kuka maksaa, kun kaivosyhtiö kaatuu?

Kaivosyhtiön konkurssi on jättänyt jälkeensä mittavat ympäristötuhot, ja nyt kysytään, kuka maksaa viime kädessä laskun Leppävirralla. Pieni pohjoissavolainen kunta on ylivoimaisen urakan edessä maksumiehen roolissa, kun valtiokin on todennut, ettei sillä ole rahaa.
 
 
Finn Nickel Oy alkoi louhia Leppävirran Särkiniemen avolouhokselta nikkeliä vuonna 2007 ja ajautui konkurssiin paria vuotta myöhemmin. Finn Nickel oli suomalainen yhtiö, jonka omisti kokonaan kanadalainen emoyhtiö Belvedere Resources.
 
 
Yhtiön konkurssipesän osti Vulcan Resources Ltd, joka niin ikään hakeutui lopulta konkurssiin. Tämä oli klassinen päätös toiminnan loppumiselle: ongelmat jätettiin kunnalle, joka oli aikaisemmin ollut edistämässä kaivostoiminnan aloittamista.
Alueen ekologisten haittojen korjaamisen ja puhdistamisen on arvioitu maksavan noin 1,6 miljoonaa euroa.
 
Koska varsinaisia toimijoita ei enää ole, nykyinen lainsäädäntö pyrkii jättämään siivousvastuun maanomistajalle eli Leppävirran kunnalle.
 
 
Kunta kuitenkin katsoo, että valtion valvontaviranomaiset laiminlöivät vastuunsa kaivoksen toimiessa, ja vaatii siksi valtiota maksamaan laskun. Valtio taas on kieltäytynyt rahoituksesta vedoten rahanpuutteeseen.
 
 
Leppävirran kunnanjohtaja Matti Raatikainen on kokemassa, miten kunta on jäänyt yksin ja miten viime kädessä jokainen kuntalainen on joutumassa maksumieheksi.
 
Samalla tämä tapaus tuo esille ne riskit, joita kaivostoiminnasta ja puutteellisesta valvonnasta aiheutuu ympäristölle ja ekologiselle tasapainolle.
 
 
Ympäristötuhot ovat usein vaikutuksiltaan pitkäaikaisia ja vahingot suuruusluokaltaan mittavia. Tämän tapauksen pitäisikin olla varoittavana esimerkkinä tulevaisuudessa, kun tarkastellaan kaivoshankkeita, ja ennen kaikkea poliittisten päättäjien tulisi tiedostaa vastuunsa ja sen seuraukset.
 
Risto Tammi
 
Pieni Leppävirta on pulassa: kaivos pilasi luonnon pahasti eikä valtiolta heru apua

keskiviikko, 9. syyskuu 2026

Ihmisen luontosuhde

Ihmisen ja luonnon välinen suhde on ollut aikanamme koetuksella, ja on osoittautunut, miten ihminen on ollut huono vuokralainen. Hän on rikkonut luonnonmukaisia lainalaisuuksia, käyttäytynyt epäkunnioittavasti luontoa kohtaan ja ollut piittaamaton sen hyvinvoinnista.

Metsien laajamittaiset avohakkuut ovat tuhoamassa jopa vanhoja ikimetsiä ja vaarantavat eri lajien olemassaolon. Monet lajit ovat joutuneet erittäin uhanalaisiksi luonnon ekologisen tasapainon häiriintymisen vuoksi – olemme ikään kuin sahaneet oksaa, jolla itse istumme.

Tämä epätasapainoinen tilanne ei voi jatkua, sillä jos se jatkuu, ihmiskunnan tie on tullut tiensä päähän.Mitä voimme tehdä? Kyllä, voimme tehdä jotain muuttamalla elämäntapamme kestävän kehityksen tielle.

Meidän on elettävä luonnon lainalaisuuksien mukaisesti sekä edistettävä luonnonmukaista elämäntapaa, jossa ihminen on osa luontoa ja voi elää sopusoinnussa sen kanssa.
 
Risto Tammi
 
 
Luonto on meidän elinehtomme ja tulevaisuuteemme, sillä kaikki inhimillinen toiminta, talous ja terveys ovat riippuvaisia puhtaasta ympäristöstä.
Kuvassa voi olla punahattu

lauantai, 5. syyskuu 2026

Emokarhu ammuttu

Suomussalmella on tapahtunut törkeitä metsästysrikoksia, joissa karhuja on muun muassa houkuteltu ruualla lähietäisyyteen ja emokarhu on ammutu. Nyt tilanne on karannut käsistä ja on käymässä hallitsemattomaksi."
Suomessa suurpetoasiassa on ollut suojelun suhteen kaiken aikaa vääntöä. Esillä perusteluna on ollut kannanhoidollinen metsästys, ja siitä olen ollut vahvasti toista mieltä. Lähtökohtani on se, miten luonto itse hoitaa kantoja ja miten luonnossa säilyy tasapainoinen ekologinen kokonaisuus.
Afrikkalainen sikarutto on saanut mediassa tilaa, ja se on luonut eräänlaista hysteriaa. Annettaisiin luonnon hoitaa ja ihminen vain rauhoittaisi alueet.
Susien metsästys viime vuonna oli selvästi virhe: laumoja hävitettiin, vaikka sikaruton torjunnassa sudet olisivat avainasemassa. Ihmiskäden toimet eivät toimi siten kuin evoluutiossa kehittynyt, luonnonmukainen ja kantoja tasapainottava kokonaisuus.
 

Risto Tammi

 

Karhuemon herkkä hetki Suomen itäisimmässä kolkassa – Huikeat kuvat!

Suomussalmella tutkitaan törkeitä metsästysrikoksia: emokarhu joutui metsästäjien saaliiksi

keskiviikko, 2. syyskuu 2026

Valkoposkihanhien lahtaminen alkoi

Valkoposkihanhien lahtaaminen alkoi Asikkalassa ja jahdissa mukana Kokoomuslainen Jani Wallenius joka on myös Lahden kaupunginvaltuuston jäsen.
Hän on jopa innoissaan kun nyt sallittiin valkoposkihanhen tappaminen, mutta onneksi hän ja hänen lahtariporukkansa saivat lähteä tyhjin käsin, sillä valkoposkihanhien varoitusjärjestelmä toimi.
Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (Kok) kannattaa ja on aktiivisesti edistänyt lakimuutosta, joka sallii valkoposkihanhien ja merimetsojen suojametsästyksen.
Ihmetyttää kun hän korostaa usein kristillisiä arvoja, mutta oikeastaan kristilliset ja varsinkin KD:ssä katsotaan, että ihminen on luomakunnassa jolla oikeus alistaa ja hallita muita elämänmuotoja ja tämä ajattelumuoto valitettavasti istuu vielä voimakkaasti länsimaisessa kulttuurissa.
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen eli intiaanien luontosuhde perustui vahvasti siihen ajatukseen, että ihminen ei ole luonnon omistaja tai hallitsija, vaan vain yksi osa suurta kokonaisuutta.
Tämä perinteinen elämäntapa on toiminut suurena inspiraationa nykyiselle ekologiselle ajattelulle ja kestävän kehityksen periaatteille. Monissa alkuperäiskansojen viisauksissa korostuu se, että jos vahingoitamme luontoa, vahingoitamme lopulta itseämme.
 
Risto Tammi
 
Walleniukset aikovat palata pellon laidalle myös keskiviikkona, vaikka saalis jäi tiistaina saamatta. – Jossain vaiheessa tuuri kääntyy.